Kuka uskaltaa haastaa rakenteet?

Keskeiset suomalaiset toimihenkilöjärjestöt Erto, Toimihenkilöunioni, Mediaunioni ja Ammattiliitto Suora päättivät olla yhdistämättä toimintansa. Vaikka yhteistyön tarpeellisuudesta vallitsi "syvä yhteisymmärrys", yhteiseen rakenteeseen ei ollut valmiutta mennä. Liitot jatkavat erillään yhteistyötä tehden.

Maastohiihto päätti noin viikko sitten irrota Hiihtoliitosta omaksi järjestökseen. Maastohiihdon tulos on ollut voitollinen mäkihypyn ja yhdistetyn tehdessä tappiota ja ilmeisesti maksumiehen rooli ei maastohiihtoa miellyttänyt.

Kahdella esimerkillä ei ehkä ole yhteyttä toisiinsa. En itse tunne kyseisiä organisaatioita mitenkään hyvin enkä pysty arvioimaan niiden tilaa. Jotenkin hyvin suomalaiselta kuitenkin tuntuu tuo halu itsellisyyteen. Yhteistyötä voidaan tehdä mutta päätösvaltaa ja johtajuutta on hankalampi jakaa.

Jyväskyläläisenä vm. 85-95 en aikoinaan uskonut, että kaupunki ja maalaiskunta löytäisivät toisensa mutta niin kuitenkin kävi. Kuntaliitosten välittömät vaikutukset eivät tietenkään ole heti vain myönteisiä - organisaation, tehtävänkuvien ja toimintakulttuurin yhtenäistäminen vie aikansa. Myöskään taloudellisia pikavoittoja on ei ole luvassa; rakennemuutos jopa lyhytaikaisesti lisää kustannuksia mm. toimintojen päällekkäisyyden kautta.

Rohkeutta rakenteiden haastamiseen kuitenkin tarvitaan. Palvelurakenteet, kuntarakenne, järjestökenttä, valtionhallinto - mistä löytyvät ne jalat maassa kauas katsovat päättäjät, jotka uskaltavat muuttaa totuttua? Eduskuntaryhmätkin älähtivät aikeista uudistaa eduskunnan hallintoa ja rakennetta.

Asiakkailla, kuntalaisilla, jäsenillä ja kansalaisilla on oikeus odottaa laadukasta palvelua järkevään hintaan. Sen aikaan saaminen edellyttää myös rakenteiden tarkastelua erityisesti nyt, kun talouden taantuma saattaa muuttaa talouden rakenteita pysyvästi.

Vaaleista vaaleihin

Blogini herää eloon kevään myötä. Syksyn vaalikampanjasta elpyminen otti hetken - kutsuttakoon siihen liittynyttä blogitaukoa vaikka vaalikrapulaksi.

Aktiivisuuteni on kohdistunut muuhun poliittiseen toimintaan. Helsingin Kansallisseuran hallituksen mainiossa joukossa olen imeytynyt politiikan perusytimeen eli paikallisen Kokoomus-yhdistyksen toimintaan. Kansalaistoimintaa kymmenen vuotta palkkatyössäni edistäneenä arvostan paikallisen poliittisen vapaaehtoistoiminnan erittäin korkealle. Se on julkisuudelta suureksi osaksi näkymätöntä mutta sitoutunutta ja ehdoton perusta puoluepoliittiselle vaikuttamiselle kaikilla tasoilla.

--

Euroopan parlamenttivaalit ovat jo aivan ovella, kuukauden kuluttua. Tänään jaetaan ehdokkaille äänestysnumerot ja vaalikampanjoiden loppukiri käynnistyy. Toivottavasti myös media kiinnostuu vaaleista vihdoin asiakysymysten osalta. Tähän asti esimerkiksi lehtikirjoittelu on lähinnä paneutunut mm. julkkisehdokkaiden listaamiseen. Milloin heitä on liikaa, milloin taas liian vähän. Paradoksaalisesti media nostaa julkkisehdokkaita antamalla heille palstatilaa, ruutuaikaa ja blogiviittauksia samalla kun se kritisoi julkkisehdokkaita ilmiönä.

Tunnettuus on valtakunnallisessa vaalissa toki tärkeää. Me äänestäjät kuitenkin tarvitsemme lisää tietoa EU:sta, parlamentin roolista päätöksenteossa sekä Eurooppa-poltiikan sisältökysymyksistä. Tiedon pohjalta voi sitten miettiä oman äänensä antamista jollekin kandidaateista.