Miten tehdä Suomesta väkivallattomampi yhteiskunta

Oulussa perheenisän epäillään surmanneen perheensä ja itsensä luvallisella haulikolla. Väkivalta on taas otsikoissa.

57 000 kansalaista on allekirjoittanut käsiaseiden kieltoa puoltavan adressin, joka luovutetaan sisäasiainministeriölle.

Henkilökohtaisesti en vastusta käsiaseiden kieltoa, vaikka en adressia allekirjoittanutkaan. Pelkkä aseiden rajoittaminen ei kuitenkaan poista suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvää väkivaltaisuutta. Toisen ihmisen ja itsensä voi surmata keittiövälineellä tai vaikka isolla kivellä.

Perhetragedioissa syy tai osatekijä on useimmiten mustasukkaisuus, alkoholi, mielenterveysongelmat tai talousvaikeudet. Ratkaisevaa surmien ja yleensä väkivallan estämisessä on inhimillisten vaikeuksien tunnistaminen ajoissa ja se, että niihin on tarjolla apua.

Perusongelma on kuitenkin väkivallan näkeminen ratkaisuna. Tässä Suomi eroaa monesta muusta maasta eikä valitettavasti edukseen.

Kuntavaalien alla olen saanut kaksi haastetta ja myös allekirjoittanut molemmat vetoomukset: Amnestyn Joku raja-kampanjan sekä Allianssin Lasten ja nuorten valtuutetun huoneentaulun. Uskon näiden tahojen tekemään työhön.

Paitsi että väkivalta on aina ihmisoikeusrikkomus uhria kohtaan, se myös periytyy. Perheväkivaltaa kokeneilla tai nähneillä lapsilla on suuri riski päätyä itse väkivallan tekijöiksi tai uhreiksi. Siksi kunnan palveluissa kuten terveyskeskuksessa, koulussa ja päiväkodissa on oltava asiantuntemusta, jolla väkivalta tunnistetaan ja siihen osataan puuttua oikein. Niin uhrit kuin tekijät tarvitsevat palvelut, joilla väkivallan kierre katkaistaan.

Väkivaltaa voidaan ehkäistä tiedottamalla sekä asennekasvatuksella. Esimerkiksi monilla järjestöillä on hyviä toimintamalleja lapsille ja nuorille tunteiden tunnistamiseen, käsittelyyn ja purkamiseen mutta myös jo väkivallan kierteessä oleville.

Väkivallan seuraukset ovat kalliita inhimillisesti mutta myös taloudellisesti ja väkivaltaan tulee aina puuttua.