Yhteisö haluaa yhteisöllisyyttä

Tämän aamun paikallislehden Hesarin avaaminen teki tosi iloiseksi. Kokoomuksen kenttä nosti yhteisöllisyyden yhdeksi tärkeäksi vaaliteemaksi.

Teemoja tuotettiin kevät-kesän aikana verkossa, niin ikään yhteisöllisesti. Itsekin osallistuin ajatusten louhimiseksi kutsuttuun menetelmään. Ohjelma tarjoili näyttöruudulle palvelussa aiemmin käyneiden ajatuksia ja pyysi täydentämään ja arvioimaan niitä, näin karkeasti kuvattuna.

Helsingin Sanomat, pääkaupunkiseutumme paikallislehti, uutisoi Kokoomuksen kalastavan ääniä yhteisöllisyydellä. Kalastaminen on vaalien yhteydessä puolihalventava ilmaisu mutta menköön.

Jos joku poliittinen liike tulkitsee kansalaisten tässä ajassa liikkuvia ajatuksia ja nostaa ne esiin, ehkä kampaanjaan saakka, mitä vikaa siinä on? Yleenäsähän politiikkaa syytetään ideoiden ja ajatusten puutteesta.

Kansalaisjärjestökenttä on puhunut yhteisöllisyyden puolesta jo pitkään. Itselläni on vahva usko, että ihmiset haluavat elämältä muutakin kuin olla työntekijöitä, asiakkaita tai kuluttajia. Osallistumisen ja yhdessä tekemisen muodot tosin muuttavat muotoaan.

Vaalien alla kaikki sanottu ja tehty määrittyy helposti vaaleista ja äänten tavoittelusta käsin. Siitähän kampanjoinnissa on kyse, oman sanoman kertomisesta ja tuen hakemisesta sille. Sitä kuitenkin auttaa suuresti, että asiaan ihan oikeasti uskoo.