Sanaton tiistai

Aurinko nousi tänään Helsingissä kauniisti. Kirkasta, kuulasta syysaamua synkentävät puolitangossa roikkuvat liput. Ajatukset ovat Kauhajoella, jonka tapahtumat tekivät eilisestä tiistaista sanattoman. Aamun lehti, uutiset ja aamu-televisioiden lähetykset täyttyvät pohdinnasta, miksi tämä tapahtui, taas.

Vastauksia ei ole. Järkyttävän tragedian edessä on inhimilllistä olla ymmällään. Tapahtunutta on vaikea käsittää eikä sitä voi tyhjentävästi selittää tai ymmärtää.

Toipuminen Kauhajoella, perheissä, lähipiireissä ja paikkakunnilla, joita tapahtunut kosketti suoraan sekä meidän kaikkien mielessä, kestää pitkään. Jälkihoito tarvitsee kaiken osaamisen ja tuen, jota voidaan antaa. Kuitenkin tapahtunut jättää jäljen, jota ei voi koskaa pyyhkiä pois.

Ne ihmiset, joilla tässä tilanteessa on voimavaroja ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin, ovat isojen asioiden edessä. Nuorten mielenterveystyö tarvitsee resursseja. Koulu tarvitsee yhteisöllisyyttä. Oppilashuolto tarvitsee resursseja. Aselakeja voidaan tiukentaa, en vastusta sitä, mutta oireen sijasta tulee nyt yrittää oivaltaa edes osa tapahtuneen syistä ja taustoista. Palvelujärjestelmämme on liian oire- ja häiriökeskeinen. Resursseja löytyy vasta sitten, kun jotain tapahtuu.

Illalla kulttuurikeskus Gloriassa järjestetään Kuuleeko kukaan? - konsertti nuorten mielenterveystyön hyväksi. Jo aiemmin suunniteltu konsertti on ajankohtainen tavalla, jota kukaan ei olisi toivonut. Musiikki sanoittaa nyt sen, mille ei muuten ole sanoja.