Luottamushenkilön pätevyys

Osallistuin työni puolesta eilen ja tänään Kuntamarkkinoille ja välissä myös Lapsen Paras-seminaariin. Suomalaisen kunnalliselämän tähänastisen historian suurin muutos, Paras-uudistus, oli siis päivieni teema.

Kuntamarkkinoilla oli arvioilta 6000-7000 kuntapäättäjää ja virkamiestä eri puolilta Suomea. Välitön oma havaintoni oli, että edustin tapahtumassa ns. nuorta polvea. Enemmistö kuului varttuneempiin sukupolviin.

Paras-hanke ei sellaisenaan kosketa pääkaupunkiseutua, mutta kuntakentän haasteista ei päästä täälläkään. Tulevina vuosina Helsinki kilpailee yhä kovemmin esimerkiksi osaavasta työvoimasta naapurikuntiensa ja muiden työnantajien kanssa. Väestön ikääntyminen lisää työvoimapulan lisäksi palvelutarvetta. Tässä ei ole kenellekään mitään uutta.

Kunnan luottamushenkilöiltä eli valtuutetuilta ja lautakuntien jäseniltä vaaditaan tulevalla valtuustokaudella paljon.

Yksi seminaareista käsitteli luottamushenkilöiden uutta roolia ja poliittiisen johtamisen haasteita. Kuntajohdolta kysyttäessä tärkein luottamushenkilön osaaminen liittyy strategiseen ajatteluun ja kokonaisuuksien näkemiseen. Luottamushenkilöiden pitää olla suunnannäyttäjiä ja todellisuuden tulkitsijoita.

Viime aikojen keskusteluissa on puhuttu hallinnon vahvistumisesta politiikan kustannuksella. Varmasti poliitikon ja luottamushenkilön tehtävä onkin ristiriitainen. Kunnallinen päätöksenteko ja toimeenpano tarvitsee jatkuvuutta ja hallinnon tehtävä on turvata sitä, valmistella asioita ja tehdä esityksiä. Toisaalta luottamushenkilö on vastuussa kuntalaisille ja kosketus heihin ei saa kadota. Liikaa samastumista hallintoon pitää varoa.

Seminaarissa kysyttiin hieman provosoiden, onko luottamushenkilölle pätevyysvaatimuksia. Vastaus toki tiedettiin: kaikki voivat asettua ehdolle ja periaatteessa tulla valituiksi.

Edustavuus on luottamuselimissä pätevyyttä parempi kriteeri. Ihanne on eri ikäisiä, eri koulutus- ja ammattitaustoja edustava joukko ihmisiä. Hesari kirjoittikin tänään aiheesta. Yksityisen sektorin työntekijöitä on valtuustoissa vähemmistö. Monipuolisuus on ihanne mutta julkisen sektorin työntekijöiden luottamustoimien rajoittaminen, mitä nettikeskusteluissa heti vaadittiin, on epärealismia ja populismia.

Itse olen ehdokkaana mm siksi, että haluan tuoda kansalaisjärjestönäkökulman päätöksentekoon ja keskusteluun kaupunkilaisten hyvästä arjesta. Kansalaistoiminnan näkökulma ei myöskään ole yliedustettu kunnallisessa päätöksenteossa.