Oppilashuolto tarvitsee resursseja ja kehittämistä

Kouluvuosi käynnistyi tänään Helsingissä, pääkaupunkiseudulla ja suuressa osassa maata. Koulunsa aloitti yli 57 100 ekaluokkalaista, joiden joukossa on kummityttöni - hyvää koulun alkua hänelle! Yhteensä peruskoululaisia on yli 560 000.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta peruskoululla on se ylivertainen ominaisuus, että sen kautta on mahdollisuus tavoittaa koko ikäluokka. Tämä antaa hyvät mahdollisuudet lasten yksilöllisen hyvinvoinnin tukemiseen ja ongelmien ennalta ehkäisemiseen.

Ennaltaehkäisy edellyttää, että oppilashuollon palvelut ovat sekä riittäviä että laadukkaita. Opettaja tapaa lapset ja nuoret joka päivä ja usein ensimmäisenä havaitsee tuen tarpeen. Opettajan tehtävä on kuitenkin opettaa koko oppilasryhmää ja siksi tarvitaan oppilashuoltoa.

Oppilashuollossa työskentelevät kouluterveydenhoitajat, koulukuraattorit ja -sosiaalityöntekijät sekä koulupsykologit. Ongelma on, että esimerkiksi kouluterveydenhoitajalla saattaa olla jopa vain muutamia minuutteja aikaa yhtä lasta kohden kouluvuoden aikana. Lapsen terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin tai perhetilanteeseen ei voi paneutua liukuhihnalla.

Kouluterveydenhuollon laatusuosituksen mukaan jokaisella vuosiluokalla kaikille oppilaille olisi tehtävä joko lääkärin tai terveydenhoitajan määräaikaistarkastus. Alakoulussa eli 1-6. kouluvuoden aikana tulisi tehdä kaksi laajaa terveystarkastusta lääkärin ja terveydenhoitajan yhteistyönä. Keväällä 2008 julkaistun selvityksen mukaan laaja terveystarkastus toteutuu vain 14% kyselyyn osallistuneista koulusta.

Ennaltaehkäisevän työn laiminlyöminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kallista. Kun ongelmat vaikeutuvat ja kasautuvat, niihin on lopulta pakko puuttua ja kustannukset ovat suuremmat. Oppilashuolto on kunnan peruspalvelu, jonka hyvällä hoitamisella vähennetään kalliimpien erityispalvelujen tarvetta.

Oppilashuoltoa tulee kehittää myös laadun näkökulmasta. Laatua on mm. työskentelymenetelmien kehittäminen ja resurssien suuntaaminen oikeiden asioiden tekemiseen. Eri hallintokuntien ammattilaisten yhteistyötä tulee vahvistaa sekä yksittäisissä kouluissa että koko kaupungin tasolla. Terveydenhoitajien, opettajien, kuraattorien ja psykologien tulee kehittää yhteinen työskentelykulttuuri, jossa lähtökohtana on lapsen ja perheen tilanne.