Vapaammin, avoimemmin, rohkeammin

Tämän blogauksen otsikko on lainattu, koska se on niin loistava. Pekingin olympialaiset alkavat kymmenen päivän kuluttua -nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Penkkiurheilijan ja televisiokauppiaan taivas ja ihmisoikeusaktivistin painajainen?

Olen aiemminkin tunnustautunut penkkiurheilua harrastavaksi, jonka lisäksi kaikenlaiset arjesta poikkeavat tapahtumat lähellä ja kaukana kiinnostavat. Moskovan kisoista 1980 muistan päätösjuhlassa itkeneen Misha-karhun, joka liikutti 11-vuotiasta. Etäisemmin muistan myös keskustelun "boikotista", jonka syyt eivät ihan auenneet minulle, vaikka ikäisekseni olin ehkä poikkeuksellisen kiinnostunut politiikasta (vanhempien ajankohtaisohjelma-vyörytyksen tuloksena). Lähinnä juoksun pikamatkojen taso laski, koska amerikkalaiset juoksijat eivät olleet mukana.

Pekingin olympialaisiin on itselläni alusta lähtien liittynyt kitkerä sivumaku. En usko boikotoimisen ratkaisevan ihmisoikeusongelmia Kiinassa tai muuallakaan, mutta en myöskään kykene täysillä heittäytymään huippu-urheiluviihteestä nauttimiseen. Silti, ehkäpä kisoista on apua Kiinan tilanteelle. Urheilutulosten ohella Pekingistä välittyy maailmanlaajuisesti suuri määrä tietoa maasta, sen ihmisistä ja heidän elämästään - vaikka toimittajien työtä rajoitetaankin. Muutos lähtee aina liikkeelle jostakin ja etenee pala palalta. Olympialaiset lisäävät väkisin tietoutta ihmisoikeuksista ja niiden puuttumisesta.

"Vapaammin, avoimemmin, rohkeammin" on lainaus Suomen Amnestyn osaston puheenjohtajan Jussi Förbomin blogin otsikosta. Förbom on vuoden ajan kirjoittanut olympiakisoihin kisoihin valmistautuvasta Kiinasta, suosittelen lukemaan. Förbom dokumentoi kansalaisoikeusaktivistien pidätyksiä, kotiaresteja, vankeustuomioita ja kuolemantuomioita, mielenosoitusten tukahduttamisia sekä erilaisia sananvapauden ja median toimien rajoittamisia.

Kiinan viranomaiset ovat toteuttaneet sekä hyvin vakavia ja äärimmäisiä että lähinnä huvittavalta tuntuvia toimia taistelussaan avointa yhteiskuntaa vastaan. Huvittavaa on esimerkiksi kieltää tanssiminen homoravintolassa. Kiinalaiset viranomaiset ovat ehkä päätelleet, että ravintolan sulkeminen aiheuttaisi liian suuren protestin (muita yökerhoja on myös suljettu kisojen ajaksi). Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat kuitenkin toimittajien suurennuslasin alla - hyvä niin. Siispä viranomaiset tyytyvät rajoittamaan ilonpitoa saadakseen viestinsä tulee perille: emme oikein hyväksy tällaista elämäntapaa ja käytöstä.

----

Suomessa olympialaisiin liittyvä keskustelu keskittyy tällä hetkellä lähinnä urheilullisiin kysymyksiin ja urheilijoidemme tuloskuntoon.

Suomalaisen naisyleisurheilun kapea kärki (vain kolme edustajaa Pekingissä) on herättänyt keskustelua. SULin valmennusjohto etsii syitä yhteiskunnasta ja lieneekin oikeilla jäljillä pohtiessaan, saavatko urheilevat tytöt ja naiset riittävästi kannustusta. SUL on käynnistänyt kehittämisohjelman naisurheilijoiden tukemiseksi.

Kehittäminen ja projektit ovat varmasti hyvä asia ja toivottavsti saavat aikaan positiivista muutosta. Huippu-urheilun maailmassa myös media luo ja ylläpitää mies- ja naisurheilijoille erilaisia standardeja. Menestyvälle (mikä tarkoittaa myös taloudellista menestystä eli sponsoreja) naisurheilijalle on ehdottomaksi eduksi hyvä ulkonäkö, joskin niin sanottu tasa-arvo etenee tässä hurjaa vauhtia, parhaimpana esimerkkinä tietysti jalkapallotähdet Beckhamin vanavedessä.

Vaikka naisten urheilusuorituksia aidosti arvostetaan, urheilujournalismissa viljellään termejä neitikiekon pelaamisesta, puhutaan gasellimaisesti aitovista tai hyppäävistä naisista, leijonan lailla hyökkäävistä miehistä jne. Kielellä vahvistetaan stereotyyppisiä mielikuvia siitä, mikä on sukupuoleen liittyvä odotusten mukainen tai niiden vastainen tapa urheilla.

Suurin vastuu on urheiluseurojen aktiiveilla, valmentajilla ja lasten vanhemmilla. Saako jokainen pieni tyttö ja poika urheilla oman näköisesti, omimman lajinsa parissa joko ilokseen tai parhaimpaansa ja huipulle tähdätäkseen?