Murheellisten laulujen maa

Viikonloppu meni ja maanantain Hesari palautti arkeen karulla tavalla.

Reippaasti yli puolet helsinkiläisistä nuorista miehistä on joutunut joskus väkivallan kohteeksi. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos selvitti väkivaltakokemuksia kyselyllä, joka tehtiin kutsuntoihin osallistuneelle noin kahdelletuhannelle nuorelle miehelle (tulokset julkaistiin jo huhtikuussa). Vaikka väkivallaksi kyselyssä on määritelty myös lievempi väkivalta kuten töniminen, luku on silti suuri. Kyselyyn osallistujista yksi neljästä myöntää joskus pahoinpidelleensä toista ihmistä.

Järkyttävä, yksittäisiä ihmisiä ja heidän läheisiään koskettava uutinen tulee Keravalta, jossa nuorehko mies puukotti lauantaina teini-ikäisen tytön kuoliaaksi. Ilmeisesti uhri valikoitui teon kohteeksi sattumanvaraisesti. Yksittäisen teon syitä ja seurauksia on keskeneräisen tutkinnan ja lehtitietojen varassa vaikea pohtia. Uutinen tekee masentuneeksi ja surulliseksi. Miksi näitä aina tapahtuu?

Suomi on Euroopan väkivaltaisimpia maita. Tästä kertovat mm. sairaaloiden potilastilastot. Myös lähisuhdeväkivalta on Suomessa korkea asukaslukuun suhteutettuna. Miehet ja pojat nähdään tyypillisesti väkivallan tekijöinä mutta myös naiset ja tytöt käyttäytyvät väkivaltaisesti. Väkivallan muodot tai esiintyminen ovat mahdollisesti erilaisia, mutta molemmat sukupuolet ovat sekä väkivallan tekijöinä että uhreina.

Miten väkivaltaa voidaan vähentää? Taustalla on usein päihteiden kuten alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden joko hetkellistä tai pitkäaikaista käyttöä. Tietyntyyppiset, usein hoitamattomat mielenterveyden ongelmat ja häiriöt, ehkä vielä yhdistyneenä päihteiden käyttöön, ovat väkivallan taustalla. Avohoidon palvelut mielenterveyden ongelmiin ovat riittämättömät; esimerkiksi säännöllinen lääkehoito, joka auttaisi monia mielenterveyskuntoutujia, ei saa tarvitsemaansa tukea.

Kuten monien muidenkin hyvinvointiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin liittyvien asioiden suhteen pidän kaikkein tärkeimpänä panostamista lapsiin ja nuoriin. Lapsilla ja nuorilla, jotka näkevät kotonaan väkivaltaa, on suurentunut riski kasvaa väkivallan tekijöiksi tai uhreiksi. Lapsi saattaa oppia, että väkivalta on hyväksytty keino ratkaista ongelmia. Perheessä, jossa on aikuisten välistä väkivaltaa, lapsiin kohdistuvan väkivallan uhka on myös merkittävästi suurempi.

Perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäiseminen ja yleensäkin varhainen puuttuminen perheiden ongelmiiin on välttämätöntä lasten ja nuorten suojelemiseksi. Ensi- ja turvakodit ovat väkivaltatyön asiantuntijoita, mutta neuvola, päiväkoti ja koulu ovat avainasemassa havaitsemaan lapsen ja nuoren pahoinvoinnin. Sen taustalla voi olla väkivaltakokemuksia. Esimerkiksi vauvojen kaltoinkohtelu on niin voimakkaita tunteita herättävä aihe, että myös lasten parissa toimivat ammattilaiset tarvitsevat tukea ja koulutusta toimiakseen tilanteen vaatiessa oikein.

HS:n mielipidepalstalla on heinäkuussa käyty keskustelua lasten ruumillisesta kurittamisesta. Asiantuntijat Heikki Sariola, Mauri Upanne ja Raisa Cacciatore aivan oikein toivovat, että Suomesta tulisi mallimaa kuritusväkivallan karsimisessa.

Suomalaisessa kulttuurissa tuntuu edelleen olevan väkivallan oikeuttavia, vahvoja pohjavirtoja. Oikeutta tukkapöllyyn puolustavat tuntuvat liittyvän ikiaikaiseen traditioon "joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee". He tulkitsevat kurittamatta jättämisen olevan yhtä kuin vapaa kasvatus ilman rajoja.

Kuitenkin vanhemman taholta koettu läpsiminen, nipistäminen tai sillä uhkailu nakertaa itsetuntoa eikä kannusta lasta toimimaan sovittujen sääntöjen mukaan. Lapsesta kasvaa varuillaan oleva ja pelokas. Tiedetään, että alakuloiset ja masentuneet lapset ja nuoret juovat itsensä aiemmin ja useammin humalaan kuin ikätoverinsa. Alkoholin humalakäytön yhteydet väkivaltaseen käytökseen ovat ilmeiset. Turvattomuuden, päihteiden ja väkivallan kierteeseen tulee puuttua kaikilla mahdollisilla keinoilla.