Öljydieetti

Olen viime viikkoina levittänyt naapurikaupungin elokuvafestivaalin Espoo Cinén julisteita ja flaijereita kotikulmilleni. Tätä voi kai kutsua kevytvapaaehtoisuudeksi tai-osallistumiseksi. Olen festivaalin vakiokävijöitä mutta nyt ensimmäistä kertaa mukana vapaaehtoistyössä pienellä panoksella.

Yksi tänään alkavan festivaalin kiinnostava elokuva on John Websterin Katastrofin aineksia, jossa ohjaaja dokumentoi perheensä pyrkimystä vähentää tuottamaansa hiilidioksidikuormaa. Perhe ryhtyy ns. öljydieetille. Jo elokuvaa näkemättä voi arvata, että helppoa se ei ole.

Elämäntapamme on erittäin öljy- ja energiariippuvainen. Trailerin lopussa oleva pikkupojan humoristinen toteamus tuo hyvin esiin, miten vaikeaa tai jopa mahdotonta todellisuudessa olisi elää kuluttamatta lainkaan öljyä.

Ilmastopoliittisista syistä fossiilisten polttoaineiden kulutusta tulee vähentää. Joukkoliikenteen kehittäminen ja suosiminen on yksi tehokas keino tähän pyrittäessä. Joukkoliikenne tarvitsee myös energiaa, esimerkiksi raitiovaunut sähköä.

Mieluiten näen investoitavan voimakkaasti energia-alan tutkimukseen ja kehittämiseen päästöttömien ja uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseksi. Energian kulutuksen vähentämiseen täytyy pyrkiä niin teollisuudessa, palveluntuotannossa kuin kotitalouksissakin. Esimerkiksi asuntojen energiatehokkuuteen tulee kiinnitää huomiota.

Koska tutkimus ja kulutuksen leikkaaminen eivät tuota välittömiä ja riittävän nopeita tuloksia, olen taipunut ydinvoiman varovaiseksi kannattajaksi. Keinovalikoiman tulee olla monipuolinen ja realistisesti toteutettavissa.