Roska päivässä

Roskaaminen on rasittavaa. Ei, en ole rasittunut viskeltyäni roskia ympäriinsä-tämä on ehkä niitä harvoja asioita, joissa omatuntoni on lähes lumenvalkoinen. En ymmärrä ihmisiä, joilta kaikki syömiseen, juomiseen ja niistämiseen liittyvä jää niille sijoilleen, kuin vietetään aikaa yleisillä paikoilla. Kotona kukin possuilkoon rauhassa.

Puistojen ja katujen roskaaminen on Helsingissä jokakesäinen kestopuheenaihe. Keskustelu alkaa viimeistään vappuna, kun juhlinnan jälkeisen siivouksen lasku on selvillä. Roskaamisen voi toki jokainen havaita ihan itse lukematta Hesaria. Töölönlahti, Esplanadi, Ruttopuisto, Kaivopuisto, Sinebryckoffin puisto (tuttavien kesken kai Koffari) ja monet muut ovat etenkin viikonloppuisin kuin suuremmankin festivaalin jäljiltä. Mikä ei tarkoita, että roskaaminen olisi festivaalilla yhtään sallitumpaa.

Rakennusvirasto on satsannut suurempiin roska-astioihin, mutta ilmeisesti ei vielä riittävästi. Ihmiset ovat myös sillä lailla luovia, että aina uudet paikat muodostuvat ajanvietto- ja piknik-kohteisiksi ja pian roska-astiat käyvät pieniksi.

Roska-astioiden koko tai sijoittelu (joihin tosin tulee panostaa) eivät kuitenkaan ole jutun juoni. Roskaamisen vähentämiseksi on myös ehdotettu kontrollin lisäämista: puistopartioita, poliisin näkymistä, sakottamista jne. Ehkä näilläkin toimilla saataisiin parannusta asiaan, ainakin hetkellisesti ja paikallisesti. Ne eivät kuitenkaan vähentäisi roskaamisen kustannuksia, jos siivouskulut siirtyisivät lainvalvontaan. Siisteys lisää turvallisuudentunnetta ja viihtyvyyttä, mutta sen toivoisi syntyvän ilman raskasta kontrollia.

Perusteellinen asennemuutos, joka näkyy käytännön tekoina, lienee ainoa ratkaisu. Roska päivässä-liike on tarttunut asiaan arjessa. Täysin kannatettavaa, mahdollisimman kevyesti organisoitua kansalaistoimintaa, hyvä!Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön neuvottelukunta ei olisi voinut osua oikeampaan antaessaan liikkeelle tunnustuspalkinnon esimerkillisestä kansalaistoiminnasta.

Liikkeen nettisivuilla on muuten tuttu motto, jota olen yrittänyt pitää jonkinlaisena huoneentauluna: Ole itse muutos, jonka haluat nähdä.