Kulttuuripolitiikasta - mielipidekirjoitus

"Kokoomuksen kulttuurimanifesti on tervetullut ohjelma-asiakirja. Manifesti on periaatetason työkalu esimerkiksi kunnallispoliittiseen kulttuurivaikuttamiseen. Se on myös yksi peili viimeisen vuoden aikana käytyyn kulttuurin ja taiteen rajoja koskevia keskusteluun.

Nykypäivän (23.5.08) tapa uutisoida manifestista jätti itseni hieman mietteliääksi. Luin artikkelin rivien välistä lievää varautuneisuutta ohjelma-asiakirjaa tai sen sisältöä kohtaan. Manifestin kirjauksia luonnehdittiin ”aika vapaamielisiksi”. Mietin, tarkoitetaanko tämä samaa kuin ”liian vapaamielinen”?

Kulttuurimanifestissa todetaan kulttuurin olevan avain vapauteen ja luovuuteen. Vapaus ja luovuus lienevät keskeisimpiä arvoja, joille kannustavaa ja eteenpäinpyrkivää yhteiskunta rakennetaan.

Taiteen tehtävä on nostaa kiistanalaisia ja ristiriitaisia asioita ihmisten mieliin ja yhteiseen keskusteluun. Harva kyseenalaistaa riskinottamisen yritystoiminnassa. Liiketaloudellisissa innovaatioissa on pohjimmiltaan kyse samasta kuin hyvässä taiteessa: kyvystä katsoa asiaa toisin, uudesta näkökulmasta. Kun elinkeinoelämän kehittämisen kohdalla ajatellaan suuria, ei taiteen ja kulttuurin kentästäkään tule ajatella pienesti.

Monet tänä päivänä juhlitut ja palkitut taiteilijat sekä merkittävät festivaalit, ovat aloittaneet toimintansa marginaalissa. Kaikesta kulttuurista ei myöskään lopulta tarvitse syntyä valtavirtaa tai edes kassavirtaa. Myös pieniä yleisöjä ja vähemmistöjä kiinnostavalla kulttuurilla on moninaisessa yhteiskunnassa paikkansa, se kun usein syntyy myös omaehtoisesti.

Jumalan teatterin käyttäminen artikkelissa esimerkkinä taiteen rajoista tuntuu hieman vanhahtavalta. Monimutkaisen nyky-yhteiskunnan tuottamat kulttuuriset herättelyt yleensä kohdistuvat johonkin teemaan tai asiaan ja itsetarkoituksellisia provokaatioita nähdään tuskin lainkaan. Lainsäädäntöä kunnioittavalla, ravistelevalla ja aidosti ajatuksia herättävällä kulttuuriteolla on aina paikkansa. "

Julkaistu Nykypäivä-lehdessä 6.6.2008