Kulttuuripolitiikasta II

Kokoomuksen kulttuurimanifesti ja ilmeisesti myös oma mielipiteeni sitä koskien kirvoitti lisää keskustelua Nykypäivässä. Mielipidekirjoitukset eivät näy lehden nettiversiossa joten en valitettavasti pysty linkittämään tekstiin. Vapaasti referoiden kirjoittajat kaipasivat konservatiivipuolueelta tiukempaa kannanottoa taiteen rajoista esimerkiksi eläinrääkkäyksen ja jumalanpilkan suhteen.

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani totesin, taiteen tehtävä on ravistella ihmisten ajatuksia lainsäädännön rajoissa. Eläinten kaltoinkohtelu on rangaistava teko joten kokoomuslaisen kulttuuriasiakirjan ei tarvitse sitä erikseen painottaa.

Itse muuten mieluummin määrittelen Kokoomuksen liberaalipuolueeksi, joka korostaa yksilön vapautta ja siihen kuuluvaa vastuuta. Arvoliberalismiiin kuuluu mm. sen salliminen, että kukin elää tavallaan, siis esimerkiksi nauttii taiteesta jota taas toinen ei edes taiteena pidä.

Helsingissä tehtiin upea käytännön kulttuuriteko, kun Korjaamo aloitti yhteistyön kaupungin kanssa kesäkuun alussa. Ratikkamuseo on nyt osa kulttuurikeskus Korjaamoa. Remontin myötä näyttely- ja esitystilaa saatiin Korjaamolle lisää ja yhtenä vetonaulana kahvilan ja terassin lisäksi on kulttuurituotteiden shoppi. Koko hanke on loistava esimerkki monen erilaisen tahon yhteistyöstä. Lisää tällaista!

Ainoa nolo asia on, että allekirjoittanut ei ole vielä ehtinyt vierailla uusitussa kokonaisuudessa lainkaan vaikka se sijaitsee melkein kirjaimellisesti kotiovella. Kesäloman menolistalle siis. Helsingin kesä on kulttuurinkin puolesta monipuolinen ja vauhdikas, tapahtumia ja tekemistä on enemmän kuin mihin ehtii kohtuudella osallistua - edes kesälomalla.

Kulttuuripolitiikasta - mielipidekirjoitus

"Kokoomuksen kulttuurimanifesti on tervetullut ohjelma-asiakirja. Manifesti on periaatetason työkalu esimerkiksi kunnallispoliittiseen kulttuurivaikuttamiseen. Se on myös yksi peili viimeisen vuoden aikana käytyyn kulttuurin ja taiteen rajoja koskevia keskusteluun.

Nykypäivän (23.5.08) tapa uutisoida manifestista jätti itseni hieman mietteliääksi. Luin artikkelin rivien välistä lievää varautuneisuutta ohjelma-asiakirjaa tai sen sisältöä kohtaan. Manifestin kirjauksia luonnehdittiin ”aika vapaamielisiksi”. Mietin, tarkoitetaanko tämä samaa kuin ”liian vapaamielinen”?

Kulttuurimanifestissa todetaan kulttuurin olevan avain vapauteen ja luovuuteen. Vapaus ja luovuus lienevät keskeisimpiä arvoja, joille kannustavaa ja eteenpäinpyrkivää yhteiskunta rakennetaan.

Taiteen tehtävä on nostaa kiistanalaisia ja ristiriitaisia asioita ihmisten mieliin ja yhteiseen keskusteluun. Harva kyseenalaistaa riskinottamisen yritystoiminnassa. Liiketaloudellisissa innovaatioissa on pohjimmiltaan kyse samasta kuin hyvässä taiteessa: kyvystä katsoa asiaa toisin, uudesta näkökulmasta. Kun elinkeinoelämän kehittämisen kohdalla ajatellaan suuria, ei taiteen ja kulttuurin kentästäkään tule ajatella pienesti.

Monet tänä päivänä juhlitut ja palkitut taiteilijat sekä merkittävät festivaalit, ovat aloittaneet toimintansa marginaalissa. Kaikesta kulttuurista ei myöskään lopulta tarvitse syntyä valtavirtaa tai edes kassavirtaa. Myös pieniä yleisöjä ja vähemmistöjä kiinnostavalla kulttuurilla on moninaisessa yhteiskunnassa paikkansa, se kun usein syntyy myös omaehtoisesti.

Jumalan teatterin käyttäminen artikkelissa esimerkkinä taiteen rajoista tuntuu hieman vanhahtavalta. Monimutkaisen nyky-yhteiskunnan tuottamat kulttuuriset herättelyt yleensä kohdistuvat johonkin teemaan tai asiaan ja itsetarkoituksellisia provokaatioita nähdään tuskin lainkaan. Lainsäädäntöä kunnioittavalla, ravistelevalla ja aidosti ajatuksia herättävällä kulttuuriteolla on aina paikkansa. "

Julkaistu Nykypäivä-lehdessä 6.6.2008

Huippufudista ja arkiliikuntaa

Jalkapallon EURO2008-turnaus pyörähti käyntiin viikonloppuna. Jalkapallon arvokisat ovat aina tapaus, vaikka Suomi ei nytkään selviytynyt mukaan. Suomalaisen jalkapallon tason nostamiseksi on kyselty sekä liiketoiminta- että urheilullisen osaamisen perään. Tämän päivän huippu-urheilu vaatii suuria resursseja ja siihen sijoittavat tietenkin odottavat satsaukselleen vastinetta.

Oman liikkumisen ohella tunnustan olevani innokas penkki-urheilija. Seuraan erityisesti jalkapalloa, ja tietysti toivon, että sekä kansallinen Veikkausliiga että maajoukkueet menestyisivät. Jalkapallo on maailman pelatuin ja seuratuin laji. Olisi upeaa nähdä Suomi täysivaltaisena (menestyvänä) jäsenenä tuossa liikkeessä.

Huippujalkapallo kuten kaikki huippu-urheilu on äärimmäisen tuloshakuista - sekä urheilullisilla että taloudellisilla mittareilla tarkasteltuna. Katsojille tuotettujen huippuelämysten takana on määrätietoista ja ammattimaisesti suunniteltua ja johdettua harjoittelua, joukkuelajeissa pelaajahankintoja ja hiottuja markkinointistrategioita.

Kolmen viikon kisaputki ei kohota kuntoa televisioruudun edessä, melkeinpä päinvastoin.

Liikunta ja liikunnallinen elämäntapa on aivan keskeisessä roolissa kaikkien ikäryhmien hyvinvoinnin tukemisessa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä. Erityisesti lasten ja nuorten liikkumisen vähäisyys on ollut huolenaiheena. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille eli 7-18-vuotiaille sisältää 1-2 tuntia ikätasoon sopivaa ja monipuolista liikkumista joka päivä. Määrä tuntuu paljolta. Kuitenkin liikunta voi koostua pienistä pätkistä ja arkiliikuntaa lisäämällä suositukseen päästään helpommin.Lapsen arkiliikuntaa on esimerkiksi koulun pihalla touhuaminen, leikkiminen ja pelaaminen, vanhempi nuori voi liikkua ainakin osan koulu- ja harrastusmatkoistaan kävellen tai pyörällä jne. Liikaa yhtäjaksoista istumista tulisi välttää.

Lasten liikkumisen lisäämisen kannalta tärkeitä ovat hyvät ja turvalliset koulutiet, liikkumaan innostavat koulujen pihat ja liikunnallinen kerhotoiminta vaikka kouluympäristössä. Lasten ja nuorten liikunnan edistämisessä tarvitaan kunnan, koulun, järjestöjen ja vanhempiien yhteistyötä.

Jokaisesta liikkujasta ei voi tulla huippu-urheilijaa. Mitattavaakin tulosta kuitenkin syntyy, kun liikunta lisää hyvinvointia ja ehkäisee terveysongelmia. Huippu-urheilun elämyksistä saa silti nauttia television ääressä istuen. Onneksi alkukesällä on valoisaa ja hyvä ottelu voi innostaa vielä happihypylle. Siispä: pian Hollanti-Italia ja huomenna pyörällä töihin.

Roska päivässä

Roskaaminen on rasittavaa. Ei, en ole rasittunut viskeltyäni roskia ympäriinsä-tämä on ehkä niitä harvoja asioita, joissa omatuntoni on lähes lumenvalkoinen. En ymmärrä ihmisiä, joilta kaikki syömiseen, juomiseen ja niistämiseen liittyvä jää niille sijoilleen, kuin vietetään aikaa yleisillä paikoilla. Kotona kukin possuilkoon rauhassa.

Puistojen ja katujen roskaaminen on Helsingissä jokakesäinen kestopuheenaihe. Keskustelu alkaa viimeistään vappuna, kun juhlinnan jälkeisen siivouksen lasku on selvillä. Roskaamisen voi toki jokainen havaita ihan itse lukematta Hesaria. Töölönlahti, Esplanadi, Ruttopuisto, Kaivopuisto, Sinebryckoffin puisto (tuttavien kesken kai Koffari) ja monet muut ovat etenkin viikonloppuisin kuin suuremmankin festivaalin jäljiltä. Mikä ei tarkoita, että roskaaminen olisi festivaalilla yhtään sallitumpaa.

Rakennusvirasto on satsannut suurempiin roska-astioihin, mutta ilmeisesti ei vielä riittävästi. Ihmiset ovat myös sillä lailla luovia, että aina uudet paikat muodostuvat ajanvietto- ja piknik-kohteisiksi ja pian roska-astiat käyvät pieniksi.

Roska-astioiden koko tai sijoittelu (joihin tosin tulee panostaa) eivät kuitenkaan ole jutun juoni. Roskaamisen vähentämiseksi on myös ehdotettu kontrollin lisäämista: puistopartioita, poliisin näkymistä, sakottamista jne. Ehkä näilläkin toimilla saataisiin parannusta asiaan, ainakin hetkellisesti ja paikallisesti. Ne eivät kuitenkaan vähentäisi roskaamisen kustannuksia, jos siivouskulut siirtyisivät lainvalvontaan. Siisteys lisää turvallisuudentunnetta ja viihtyvyyttä, mutta sen toivoisi syntyvän ilman raskasta kontrollia.

Perusteellinen asennemuutos, joka näkyy käytännön tekoina, lienee ainoa ratkaisu. Roska päivässä-liike on tarttunut asiaan arjessa. Täysin kannatettavaa, mahdollisimman kevyesti organisoitua kansalaistoimintaa, hyvä!Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön neuvottelukunta ei olisi voinut osua oikeampaan antaessaan liikkeelle tunnustuspalkinnon esimerkillisestä kansalaistoiminnasta.

Liikkeen nettisivuilla on muuten tuttu motto, jota olen yrittänyt pitää jonkinlaisena huoneentauluna: Ole itse muutos, jonka haluat nähdä.